PS. Tänään on TLAPD.

Uusien hahmojen lisäksi elokuva esittelee Hellboylle uuden aseen; Big Babyksi nimetty kranaatinheitintä muistuttava tykki esiintyy elokuvassa vain kerran, mutta antaa silti vaikuttavasti kyytiä isohkolle puolijumalalle.
Myös Lizin ja Hellboyn suhdedraama (joka on täysin sarjakuvasta irtonainen juonikuvio) etenee ja iso osa elokuvasta pyörii tavalla tai toisella pariskunnan tulevaisuuden ympärillä.

Hellboy 2 on liian vaisu ja (ainakin Suomessa) liian myöhään julkaistu ollakseen kesän toimintapläjäys, ja on melko erilainen kuin edeltäjänsä. Samoin kuin ykkösosa, on elokuva reilu parituntinen, mutta kerronnallisesti jatko-osa tuntuu olevan suunnattu ensimmäistä elokuvaa nuoremmalle kohdeyleisölle.
Elokuva on myös hieman “kasaanliimatun” oloinen; osa kohtauksista tuntuu irtonaisilta ja hätäisesti mukaan poimituilta. Valitettavasti yksi koko pätkän onnistuneimmista kohtauksista on juuri tällainen täyteosuus, joka elokuvan loputtua jäi mieleen pyörimään oudon irtonaisena ja selvittämättömänä konfliktina.

Näistä pikkuvirheistä huolimatta Hellboy II: The Golden Army on viihdyttävä ja paikoittain erittäinkin hauska elokuva mystisistä voimista ja maagisista olennoista, ja jos ei takerru liikaa hieman takkuavaan kerrontaan ja ajoittain hieman hektisesti kuvattuihin toimintaosuuksiin, on leffa oikein hyvä tapa kuluttaa kaksi tuntia luppoaikaa.

Tänään on melko kiireinen päivä, siivoilen tässä aamupäivän ja iltapäivällä pitäisi mennä Helsinkiin ostoksille, viedä Mörri vanhempien luo, pakata juhannusreissua varten ja varmasti vielä jotain muuta, jonka unohdin. Nyt pitää siis aloittaa siivoilu, ennenkuin koko päivä valuu läpi sormien.

Virallinen päätös asiasta saadaan vasta syyskuun alussa, mutta Thompsonin tuntien eivät asiat hänen kannaltaan tule ainakaan positiiviseen suuntaan kehittymään. Luonnollisesti edes 10-vuoden kielto ei estä Thompsonia jatkossakaan lähettämästä Cease&desist-kirjeitä jokaiselle kustantajalle, pelitalolle, pelilehdelle, arvostelijalle ja perheenäidille joka ei kynsin ja hampain vaadi aikuisille suunnattujen pelien kieltämistä.

Jos Jack Thompson ei vielä jostain syystä ole tuttu, voi hänen seikkailuistaan lukea pitkät pätkät vaikkapa Kotaku-pelisivuston arkistosta.
Thompsonilla on paljon kaunaa viihdeteollisuutta kohtaa, mutta erityisesti Rockstar Games on ollut miehen silmätikkuna.

Alkuperäinen juttu Kotakussa

Thompsonin jännittävän elämän uusin käänne tapahtui pari viikkoa takaperin, kun hänen agressiivinen valituskirjeensä tuomari Federico Morenolle poiki pikavisiitin kahdelta liittovaltion poliisilta. Jutun mehukkaat yksityiskohdat voi lukea GamePoliticsin artikkelista.

Juomayhtiö kertoi ymmärtävänsä Rosen perfektionismin, koska Dr Pepperinkin uniikin maun viimeisteleminen vaati hiukan kärsivällisyyttä, ennen kuin nykyinen 23 aineksen salainen resepti valmistui. Näin ainakin firman markkinointipäällikön (jonka nimi on tapaukseen sopivasti erikoinen, Jaxie Alt) mukaan. Tiedotteessa mainitaan myös, että jahka Chinese Democracy joskus ilmestyy, tullaan se varmasti tuntemaan Dr “Pepperinä korville”.

Juttu sinänsä on melko merkityksetön, koska itse ainakin pidän hyvin epätodennäköisenä sitä skenaariota, että Dr Pepper joutuu oikeasti toteuttamaan lupauksensa, mutta Ilta-Sanomien juttu aiheesta on lehdelle ominaiseen tapaan melkoisen hutaistu.
Ensimmäinen kappale on lähes suoraan käännetty Billboardin jutusta, ja samainen kappale sisältää mm. seuraavan helmen:

Nimittäin urkkimaan Guns N’ Rosesin tekeillä olevan Chinese Democracy -levyn sisältöä.

Mikä tässä nyt sitten on niin hupaisaa? Kaikki jotka levyn kehitystä ovat vähänkään seuranneet tietänevät, että yhtä kappaletta luukuunottamatta, jokainen levyn ilmoitetuista kappalelista on muodossa tai toisessa vuotanut internetiin, tai soitettu livenä.

Axl itse ei ole asian suhteen lupaillut sen kummempia, mutta julkaisi kuitenkin lyhyehkön lehdistötiedotteen bändin web-sivuilla, jossa hän lupasi jakaa mahdollisen virvoitusjuomansa Bucketheadin kanssa, koska entisen kitaristin soittosuorituksia tullaan näillä näkymin kuulemaan tulemalla levyllä.

Niille, jotka ovat syntyneet 90-luvulla, tai eläneet tynnyrissä viimeiset kaksikymmentä vuotta, Guns N’ Roses on amerikassa 80-luvun puolivälissä perustettu rock-yhtye, jonka ehkä tunnetuin hitti on Sweet Child o’ Mine -kappale. Orkesterin keulahahmo Axl Rose on tätä nykyä ainut alkuperäisjäsen, joka vielä kahdenkymmenen vuoden jälkeen jaksaa Rosen luonteen oikkuja.
Dr Pepper taas on yksi maailman herkullisimmista hiilihapotetuista virvoitusjuomista, jossa maistuu allekirjoittaneen mielestä herkullisen marsipaaninen jälkimaku. Jos Dr Pepper ei maistu tarpeeksi makealta tai laimealta, Coca-Cola Company valmistaa lähes samanmakuista Mr Pibbiä, joka on makeampaa, ja vähemmän “väkevää” (kuin Sprite vs. Mountain Dew).