Käytiin tiistaina katsomassa tuo “uusi” Hellboy II: The Golden Army-elokuva. Hupia oli.
Elokuvassa nähtiin lisää sarjakuvista tuoreita hahmoja, kiinnostavimpana varmasti Johann Kraus (elokuvassa Krauss), jonka äänenä
Seth MacFarlane oli erittäin hyvä. Hahmo sinänsä eroaa melko rajusti sarjakuvista tutusta Krausista. Kun Krausin ektoplasminen keho on sarjakuvassa jatkuvassa riivaamisen vaarassa, voi elokuvan Krauss itse vallata elottomia esineitä ja olentoja.
Uusien hahmojen lisäksi elokuva esittelee Hellboylle uuden aseen; Big Babyksi nimetty kranaatinheitintä muistuttava tykki esiintyy elokuvassa vain kerran, mutta antaa silti vaikuttavasti kyytiä isohkolle puolijumalalle.
Myös Lizin ja Hellboyn suhdedraama (joka on täysin sarjakuvasta irtonainen juonikuvio) etenee ja iso osa elokuvasta pyörii tavalla tai toisella pariskunnan tulevaisuuden ympärillä.
Hellboy 2 on liian vaisu ja (ainakin Suomessa) liian myöhään julkaistu ollakseen kesän toimintapläjäys, ja on melko erilainen kuin edeltäjänsä. Samoin kuin ykkösosa, on elokuva reilu parituntinen, mutta kerronnallisesti jatko-osa tuntuu olevan suunnattu ensimmäistä elokuvaa nuoremmalle kohdeyleisölle.
Elokuva on myös hieman “kasaanliimatun” oloinen; osa kohtauksista tuntuu irtonaisilta ja hätäisesti mukaan poimituilta. Valitettavasti yksi koko pätkän onnistuneimmista kohtauksista on juuri tällainen täyteosuus, joka elokuvan loputtua jäi mieleen pyörimään oudon irtonaisena ja selvittämättömänä konfliktina.
Näistä pikkuvirheistä huolimatta Hellboy II: The Golden Army on viihdyttävä ja paikoittain erittäinkin hauska elokuva mystisistä voimista ja maagisista olennoista, ja jos ei takerru liikaa hieman takkuavaan kerrontaan ja ajoittain hieman hektisesti kuvattuihin toimintaosuuksiin, on leffa oikein hyvä tapa kuluttaa kaksi tuntia luppoaikaa.
0 Responses to “Helkkaripoika kaksi”